kauan odotettu päivitysaika!
toista lastamme (tytärtä) odotetaan ensi viikolla.
minua todella hämmästyttää, kuinka paljon elämä voi muuttua muutamassa lyhyessä vuodessa. Tuntuu, että vasta eilen kuljeskelin ympäri maailmaa sinkkuna, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin opetella kieliä koko päivän.
isyys on pitänyt kiireisenä(täyttävä sellainen kiire!).
20 kuukauden ikäinen poikani on ottanut viime viikkoina valtavia harppauksia kielen oppimisessa.
olen varma, että useimmat vanhemmat voivat samastua:
lapsesi osuu näihin merkillisiin vaiheisiin, joissa heidän kielenkehityksensä yhtäkkiä (ikään kuin yhdessä yössä) muuttuu ’wow’ sta ’WOW’ksi.
kerroin Tämän uuden vanhemmuusmatkan alussa, että halusin seurata mukana ja dokumentoida poikani ensimmäisen kielen kehitystä. Se on ollut tilaisuus tarkkailla ja kokea omakohtaisesti asioita, joita opiskelin ja spekuloin yliopistossa.
sen sijaan, että olisin tutkinut muiden lasten oppimista, olen voinut tarkkailla omiani.
olen aina torjunut ajatuksen, että aikuiset eivät pysty jäljittelemään lasten äidinkielen kehitystä ja olen vihdoin saanut tilaisuuden alkaa todentaa tätä uskomusta kunnolla.
tärkeää: todentaa, että oma aikuisten kieltenopiskelumallini todella toimii.
olen seurannut tarkasti poikani kielen kehitystä.
olemme juuri päässeet vaiheeseen, jossa hän toistaa kirjaimellisesti kaiken, mitä sanomme hänelle.
Tämä sisältää sanoja ja lauseita, joita hän ei ole ennen kuullut. Hän yrittää sanoa, mitä kuulee ensimmäisellä kerralla, vaikka yritys olisi väärä.
hän yrittää oppia ja hänen taitonsa ovat lumipalloilua.
hän liittää lausahdukset esineisiin, aistimuksiin, mielialoihin, ihmisiin ja paikkoihin.
myös poikani aloitti hiljattain:
- lopullisten konsonanttien – esim. ”Nigh” – käytöstä tuli ”Nigh-t”.
- käyttäen 3-tavuisia sanoja – esim. ”Octopus ”on” ot-a-pa ”
- käyttäen sanoja yhdessä – ” dad fo ”(isän puhelin),” pe mowa ”(Peten ruohonleikkuri),” shyit da ”(istu alas),” fit it ”(korjaa se),” hepe mama ”(helping mama), ”dada are u” (isä, missä olet?).
- suurempien lauseiden ymmärtäminen normaalilla nopeudella-hän ei ymmärrä vain yhden sanan käskyjä vaan myös luonnollista nopeutta, kokonaisia lauseita (vaikka on vaikea sanoa, ymmärtääkö hän koko lauseen vai vain tunnistaa hänelle erottuvat avainsanat).
hän on oppinut melko paljon myös aakkosten kirjaimia, yhdistäen kirjaimet nimiin ja esineisiin (tosin tämä on hyvin erilainen taitokehitys).
Luonnollinen kielenoppiminen on puhdasta äänen jäljittelyä
loppujen lopuksi luonnollinen kielenoppiminen on 100-prosenttista äänimallien jäljittelyä.
kuulemme jatkuvasti ääniä ja toistamme niitä parhaan kykymme mukaan. Se tapahtuu tarpeeksi usein (tuhansia ja tuhansia kertoja), että se tarttuu.
jos kyseessä on poikani kaltainen nuori lapsi tai aikuinen, joka opettelee kieltä, jossa on epätavallisia äänteitä, on jo ennestään tuntemiesi äänteiden toistaminen rajoitettua.
kyse on tutusta suumekaniikasta.
esimerkiksi arabian kielessä saattaa kuulla ” ain ”- äänteen, mutta toistaa sen yksinkertaisena ” a ” – vokaalina, koska se on lähin ääni, johon Englannin puhujana pystyy.
poikani toistaa nyt kaiken.
mutta hän saattaa toistaa ”tietokoneen” kaltaisen sanan ”pata” – kirjain ”c”, konsonanttiklusteri ”m+p”, ” yu ” – äänne ovat kaikki toistaiseksi hänelle tuntemattomia.
, mutta hän toistaa sitä omalla tavallaan.
ja hän toistelee sitä, mitä kutsun ”chunksiksi” (käsite, jonka itse kehitin Michael Lewisin leksikaalisen lähestymistavan pohjalta).
mainitsin edellä muutamia esimerkkejä – ’korjaa se’,’ istu alas’,’isän puhelin’.
Poikani on hankkinut nämä ilmaukset ja monet muut kokonaisina kuvioina-hän ei hankkinut yksittäisiä sanoja ja kielioppia ilmausten rakentamiseksi.
näin kieli luonnollisesti hankitaan.
kiinnostavasti olen huomannut, että poikani on alkanut käyttää possessiivipäätettä ”’s” puhuessaan ihmisten omaisuudesta – esimerkiksi ”papa’ s car”. Hän itse asiassa oppii käyttämään kielioppia ilman minkäänlaista eksplisiittistä koulutusta.
vain valotus + toisto.
aikuiset voivat (ja väittäisin, että pitäisi) oppia samalla tavalla.
minun ”toista-mitä-kuulet” – kokeeni
ennen kaikkea minun on myös määrä päivittää Kreikkaa.
tajuan, että siitä on pitkä aika, kun viimeksi kerroin siitä täällä ja toivottavasti kun vauva saapuu ja asiat rauhoittuvat meille, minulla on aikaa antaa joitakin yksityiskohtaisia päivityksiä.
olen tehnyt kokeita Kreikkaa opiskellessani.
Kreikan lisäksi tein listan muutamista itselleni täysin tuntemattomista kielistä (pääasiassa Thain, Unkarin ja Mongolian kielistä), jotta voisin panna ”toista-mitä-kuulet” -prosessin koetukselle.
tämä on tapa todistaa itselleni, että metodini ei päde vain minulle tuttuihin kieliin.
että jopa täysin vierasta ja tuntematonta ääntelykuviota voidaan matkia.
halusin ottaa muutaman kielen, joiden äänet ovat minulle hyvin uusia ja katsoa, miten hyvin pystyn kuuntelemaan ja toistamaan kokonaisia palasia opiskelematta mitään.
ei myöskään tekstiä tai transkriptioita, jos voin auttaa. Vain paljastumista ja kuulemieni kuvioiden toistamista.
in essence: doing what my son is doing with English.
Thai:
Kreikka:
nämä tallenteet osoittavat, miltä tyypillinen ”tutkimussessio” minun mielestäni näyttää.
kuten näette, se on äärimmäisen toistuva ja altis virheille alussa (minkä vuoksi olen aina haluton tallentamaan videota, joka osoittaa kielen oppimisen alusta loppuun).
ajan saatossa nämä toistuvat äänimallit juurtuvat mieleesi (näin on varmasti ollut minun ja Kreikan kohdalla).
kaavoista tulee tavanomaisia.
kielioppi, vocab ja ”mikä kuulostaa oikealta” alkavat muuttua luonnollisiksi.
perinteinen kielentutkimus ja lukeminen voi itse asiassa haitata oppimista
huomaan, että kun luen tekstiä, se tulee usein luonnollisen oppimisen tielle.
sen sijaan, että antaisit korviesi virittyä kuulemiesi äänimallien mukaan ja antaisit suusi mekaniikan sopeutua matkimiseen, keskityt voimakkaasti visuaaliseen esittämiseen (eli kirjaimiin sivulla). Visuaalis-avaruudellisena oppijana se on erityisen haastavaa.
kun puhumme äidinkieltään, emme tee näin.
lukeminen on täysin erillinen (ja paljon myöhäisempi) taito, joka ei liity mitenkään puhuttuun sujuvuuteen (vaikka se auttaakin rakentamaan sanastoa).
siksi korostan aina, että kieliopin opiskelu ja lukutaito opitaan kouluvuosina sen jälkeen, kun äidinkielestä on jo tullut täysin sujuvaa.
en halua visualisoida tekstiä, kun yritän puhua uutta kieltä – haluan visualisoida kohteen, josta puhun ja olla täysin virittynyt tuottamani/kuulemani äänen tunnelmaan, intonaatioon ja virtaukseen.
kerron lisää prosessistani pian.
mitä ajattelet?
