ennen kuin valittaja päättää muutoksenhausta, valittajan on ensin selvitettävä, onko valitusta nostettava lainkaan. Hengästyttävä lyhyys, jolla Ontarion muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi valittajan vaatimukset asiassa Mullings v. Robertson, 2019 Onca 979, on varoittava esimerkki mahdollisille perheoikeuden valittajille.
perheoikeudellisissa oikeudenkäynneissä ratkaistavista vakioasioista on tunnetusti vaikea valittaa. Oikeudellisten testien soveltaminen huoltajuuteen ja tapaamisoikeuteen (lasten etu) ja puolisoiden tukeen (suhteen taloudellisten seurausten tasapuolinen jakaminen ja sen hajoaminen) on erittäin harkinnanvaraista, perheoikeuden tuomarit tyypillisesti punnitsevat useita tekijöitä tehdessään päätöksiään ja hovioikeus ei jaa uudelleen sitä painoarvoa, jonka oikeudenkäynnin tuomari antoi kullekin tosiasialle, ellei oikeudenkäynnin tuomari tehnyt käsin kosketeltavaa ja liioiteltua virhettä.
perheoikeudellisissa oikeudenkäynneissä valituksiin on siis suhtauduttava varovaisesti, sillä hovioikeus pyrkii antamaan lyhyen tuomion valittajille, jotka ovat yksinkertaisesti eri mieltä kuin harkintavaltaansa käyttäneet tuomarit.
mullingsin hovioikeuden nopeasti hylkäämien asioiden kirjo kertoo.
Valittaja väitti, että oikeudenkäynnin tuomari teki asiavirheitä muun muassa eropäivän määrittämisessä, perheen yhteisten menojen laskemisessa ja hänen osuutensa arvioimisessa tyttärensä koulutuskuluihin. Hän väitti myös, että tuomari oli erehtynyt:
- kantajan puolison elatusapua koskevan vaatimuksen kiistäminen;
- toteamus, ettei perheen yhteistä yritystä ollut;
- päätös määrätä Valittaja maksamaan taannehtivasti elatusapua ja suorittamaan maksuja elatusapua koskevien suuntaviivojen mukaisesti; ja
- kantajan perusteetonta etua koskevan vaatimuksen hylkääminen.
tuomioistuin tiivisti näiden valitusperusteiden hylkäämisen toteamalla yksinkertaisesti, että oikeudenkäynnin tuomarilla oli oikeus tehdä johtopäätökset, jotka hän teki edessään olevista todisteista. Koska valittaja ei osoittanut käsin kosketeltavaa ja ylinopeutta ajavaa virhettä, hänellä ei ollut oikeutta kiistää oikeudenkäynnin tuomarin päätelmiä.
Valittaja olisi voinut ajatella, että hänellä olisi ollut parempi onni valittaa oikeudenkäynnin tuomarin päätöksestä kieltäytyä kuittaamasta miehitysvuokraa Elatuskuluista, jotka hänet oli määrätty maksamaan vastaajalle. Oikeus ei kuitenkaan ollut taipuvainen erittelemään vallalla olevaa ammattivuokralaislakia. Se katsoi, että oikeudenkäynnin tuomarin kieltäytyminen kuittaamasta miehitysvuokraa oli ”harkinnanvarainen päätös”, joka perustui tosiseikkoihin, joihin hänellä oli oikeus.
yhteisöjen tuomioistuin jopa kieltäytyi ratkaisemasta valittajan esiin tuomaa yhtä oikeuskysymystä. Valittaja väitti, että oikeudenkäynnin tuomari oli tehnyt virheen soveltaessaan Real Property Limitations Act, 2002, S. O. 2003, c.24, Sch B (ja sen kahden vuoden vanhentumisaika)-lakia Real Property Limitations Act R. S. O 1990 c. L. 15, (jossa säädetään 23§: n 1 momentissa 10 vuoden vanhentumisajasta) ja esteenä valittajan vahingonkorvausvaatimukselle, joka johtuu siitä, että vastaaja kieltäytyy osallistumasta kiinteistön hankintaan. Oikeus ei suostunut edes ratkaisemaan asiaa, koska oikeudenkäynnin tuomari oli katsonut, että valittajan vahingonkorvaukset eivät olleet aiheutuneet vastaajan kieltäytymisestä, eikä näin ollen ollut tarpeen päättää, mitä Rajoituslakia sovelletaan. Tässä tapauksessa kunnioitus oikeudenkäynnin tuomarin tiedonkeruuoikeutta kohtaan päihitti jopa selvän lakikysymyksen.
Mullings korostaa, miten vaikeaa valittajien on valittaa perheoikeuden päätöksistä hovioikeuteen. Perheoikeus perustuu suurelta osin tosiasioihin; todelliset lain virheet tai selvät tapaukset, joissa oikeudenkäynnin tuomari on tehnyt käsin kosketeltavan ja ylivoimaisen virheen, ovat harvinaisia. Valittajien on tutkittava huolellisesti oikeudenkäynnin päätös nähdäkseen, onko tällaisia virheitä. Pienet erimielisyydet tuomarin toteamusten kanssa eivät riitä muutoksenhaun onnistumiseen.
