tiedotteessamme, joka on päivätty 15.helmikuuta 2021, kansallisen vähimmäispalkan muutos, esitimme kansallisen Minimipalkkalain, 2018, luetteloihin 1 ja 2 sisältyvät muutokset kansalliseen minimipalkkaan, jotka tulevat voimaan 1.Maaliskuuta 2021.
tässä toisessa tiedotteessa keskitytään kotiapulaisten vähimmäispalkan laskemiseen. Samalla kun käsittelemme erityisesti kotiapulaisten asemaa, samat periaatteet koskevat maataloustyöntekijöitä.
kuten aiemmin todettiin, kotityöntekijöiden kansallinen vähimmäispalkka tunnissa Johannesburgin ja Gautengin alueilla on nostettu arvoon R19, 09 1 päivästä maaliskuuta 2021.
kuten tässä tiedotteessa selitämme, on tärkeää, että työnantajat ottavat huomioon ”palkan” laskutavan lain soveltamiseksi: yhteenvetona voidaan todeta, että palkan on sisällettävä ainoastaan se, joka maksetaan rahana, eikä siihen saa sisällyttää muita summia, kuten ateriakorvauksia, kuljetuksia tai majoitusta.
miten kotitaloustyöntekijöiden (joihin kuuluvat puutarhurit ja muut yksityisessä kotitaloudessa ja sen ympäristössä työskentelevät) työnantajat siis varmistavat, että he maksavat vähintään lakisääteisen vähimmäismäärän? Mitä kotityöntekijöille Etelä-Afrikassa yleisesti koituvia etuja voidaan ottaa huomioon ja mitkä on suljettava pois tässä tarkoituksessa?
lakimme on jo pitkään tunnustanut eron ”palkan” ja ”palkan”välillä. Esimerkiksi vuoden 1997 työehdoista annetussa laissa määritellään sekä ”palkka” että ”palkka”, ja käsitteitä sovelletaan kyseisessä laissa eri tavalla ja tarkoituksellisesti. Tuomioistuimet ovat myös katsoneet, että vaikka ”palkka” voi olla osa ”korvausta”, niin päinvastainen ei pidä paikkaansa. Palkka voi koostua rahasta tai lajista tai molemmista, kun taas palkka on rajoitettu rahaan.
Kansallinen Minimipalkkalaki koskee ”palkkoja”. Lain tarkoituksena on todettu olevan muun muassa parantaa pienipalkkaisten työntekijöiden palkkoja ja suojella työntekijöitä kohtuuttoman alhaisilta palkoilta. Jokaisella työntekijällä on oikeus saada vähintään kansallisen vähimmäispalkan suuruinen palkka. Jokaisen työnantajan on maksettava työntekijöilleen vähintään kansallista vähimmäispalkkaa vastaavaa palkkaa. Palkalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka työntekijälle maksetaan tai maksetaan tavanomaisista työtunneista, tai jos ne ovat lyhyempiä, niitä tunteja, jotka työntekijä tavallisesti tekee päivässä tai viikossa. Toisin kuin BCEA: ssa, ”palkitsemisesta”ei ole mainintaa.
mitä laissa sitten sanotaan siitä, mikä lasketaan ja mikä jätetään pois, kun päätetään, saako työntekijä vähintään kansallista vähimmäispalkkaa?
lain 5§: ssä todetaan, että palkan laskentaperusteena on tavallisista työtunneista maksettava rahamäärä ilman–
-
työntekijän työnteon mahdollistamiseksi suoritetut maksut, mukaan lukien kuljetus -, varuste -, työkalu -, ruoka-tai majoituskorvaukset, jollei alakohtaisessa määrityksessä toisin mainita;
-
luontoissuoritukset, mukaan lukien majoitus, ellei alakohtaisessa määrityksessä toisin mainita;
-
avustukset, kuten bonukset, tipit tai lahjat; ja
-
muu määrätty maksuluokka.
tästä seuraa, että vaikka asunnon tarjoaminen kotityöntekijälle tai ruoka-tai kuljetuslisä voi olla osa tämän työntekijän palkkaa, se ei ole osa tämän palkkaa sen määrittämiseksi, maksetaanko työntekijälle vähintään kansallinen vähimmäispalkka.
lisäksi kotityöntekijälle on maksettava palkkaa vähintään neljältä tunnilta jokaisena työpäivänä, jona hän työskentelee, vaikka hän todellisuudessa työskentelisi vähemmän tunteja. Lain mukaan työntekijällä on oikeus saada kansallista vähimmäispalkkaa siltä työajalta, jonka työntekijä tekee minä tahansa päivänä. Tähän sovelletaan BCEA: n pykälää 9A. Kyseisessä pykälässä määrätään, että työntekijälle, joka tekee työtä vähemmän kuin neljä tuntia minä tahansa päivänä, on kuitenkin maksettava neljän tunnin työstä kyseisenä päivänä. Jos työntekijälle maksetaan muuta kuin työtuntien määrää (esimerkiksi viikko-tai kuukausipalkkaa), hänelle ei saa maksaa tavanomaista työtuntia koskevaa kansallista vähimmäispalkkaa pienempää palkkaa.
”tavallisilla työajoilla” on laissa sama merkitys kuin BCEA: ssa.
työnantaja ei saa vaatia tai sallia, että työntekijä tai työntekijä tekee enemmän kuin 45 tuntia viikossa ja yhdeksän tuntia minä tahansa päivänä, jos työntekijä työskentelee enintään viisi päivää viikossa, tai kahdeksan tuntia päivässä, jos työntekijä työskentelee enemmän kuin viisi päivää viikossa.
Kotityöntekijäsektorin alakohtaisen määrityksen mukaan Etelä-Afrikka, joka on tehty BCEA: n puitteissa –
-
kotityöntekijän tuntipalkka saadaan jakamalla päiväpalkka päivän tavanomaisella työtunnilla tai jakamalla viikkopalkka viikossa tehtyjen tavallisten työtuntien määrällä.
-
kotityöntekijän päiväpalkka saadaan kertomalla tuntipalkka päivässä tehtyjen tavallisten työtuntien määrällä tai jakamalla viikkopalkka viikossa tehtyjen tavallisten työtuntien määrällä.
-
kotityöntekijän viikkopalkka saadaan kertomalla tuntipalkka viikossa tehtyjen tavallisten työtuntien määrällä tai kertomalla päiväpalkka viikossa tehtyjen työpäivien määrällä tai jakamalla kuukausipalkka neljällä ja yhdellä kolmasosalla (13/3).
- kotityöntekijän kuukausipalkka saadaan kertomalla viikkopalkka neljällä ja kolmanneksella.
seuraavassa tiedotteessamme tarkastelemme kotityöntekijöitä koskevan perustuslakituomioistuimen tuoreen päätöksen ja työtapaturmien ja ammattitautien korvauslain vaikutuksia.
