jos haluat tilannekuvan modernin levytyssopimuksen sekavuudesta ja naamioidusta luonteesta, tsekkaa Rolling Stone — listan kärkikappaleet tänään-ja käy sitten vilkaisemassa niiden yksityiskohtia Amazonilla.
ainakin kolmella mukana olevalla artistilla ei ole yksinkertaisia, suoria sopimuksia suurten levy-yhtiöiden kanssa. Draken ja Futuren ”Life Is Good” on signeerattu Sonyn Epicille, mutta Futuren oman levy-yhtiön, Freebandzin kautta; Nicki Minaj ’s” Yikes ”on väittänyt Universal’ s Republic Records, mutta kautta sekä Cash Money ja Young Money — jälkimmäinen on jälki perusti Lil Wayne vuonna 2007; Justin Bieber ’s” Intentions ” on ulos toinen Universal label, Def Jam, mutta yhdessä Raymond-Braun Media Group (RBMG), etiketti osaomistama Bieber manageri, Scooter Braun, ja Usher.
näkemättä näiden artistien sopimuksia emme voi tietää heidän levytyssopimustensa tarkkaa luonnetta. Mutta me tiedämme tämän: Tällaiset lisäykset ja VAROITUKSET kertovat paljon modernista musiikkiteollisuudesta, jossa artisteille (ja/tai heidän edustajilleen) maksetaan suurempi osa rojalteista kuin koskaan — ja he luovuttavat oikeuksiaan lyhyemmäksi ajaksi.
tähän mennessä tämän tarinan apoteoosi on tullut Taylor Swiftiltä, joka vahvisti, että hänen sopimuksessaan Universal/Republic Recordsin kanssa hän suoraan omistaa masters for Loverin ja sen odotetut seuraajat. (Universal tarjoaa joko markkinointi-ja jakelupalveluja Swiftille work-for-hire-periaatteella, tai, todennäköisemmin, hän on allekirjoittanut lyhytaikaisen lisenssisopimuksen Loverille, jonka jälkeen täysi hallinta hänen oikeuksistaan laskeutuu takaisin hänen ulottuvilleen.)
niinkin äskettäin kuin 20 vuotta sitten — kun fyysiset tavarat vielä hallitsivat musiikkialaa ja kun läpimurto radiossa oli ainoa todellinen mahdollisuus menestyä Yhdysvalloissa-levy-yhtiöt tarjosivat tyypillisesti sopimusta, jonka mukaan artisti sai etukäteen shekin, mutta levy-yhtiö sai elinikäisen omistusoikeuden oikeuksiin ja 80-plus prosenttia rojalteista. Nykyään kaikki on muuttunut: tyypillisempi merkittävä sopimus vakiintuneen tähden (tai jopa nopeasti nousevan uuden riippumattoman lahjakkuuden) kanssa tulee näkemään oikeuksien omistuksen palautuvan takaisin artistille paljon aikaisemmin, perustason 50/50 (voitto-osuus) royalty deal. Yhä useammin globaalien megatähtien kohdalla suuret levy-yhtiöt suostuvat itse asiassa rojaltien vähemmistöön.
jos suuret levy — yhtiöt haluavat saavuttaa 50 prosentin tai sitä korkeamman rojaltitason-puhumattakaan lisenssioikeuksista vuosikymmenen ajan — niiden on maksettava tähdille silmäänpistävä summa etuoikeudesta. Kuten Sony Music Groupin puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Rob Stringer sanoi Goldman Sachs-konferenssissa viime syyskuussa: ”lahjakkuuden allekirjoittaminen on nykyään paljon kalliimpaa kuin kuusi kuukautta sitten, ja se on paljon kalliimpaa kuin kaksi vuotta sitten — ja palatakseni 2000-luvulle, latausaikaan, se ei ole edes vertailukelpoinen.”
Stringer lisäsi: ”Se on tasapainoilua sen välillä, kuinka paljon kulutamme lahjakkuuteen ja kuinka paljon saamme takaisin . Se on aina ollut sanonta, mutta matemaattinen kaava on hieman monimutkaisempi nyt.”
tämä muutos, jonka taustalla on Spotifyn, Soundcloudin ym. lisäksi perinteisen median vaikutusvallan luonnollinen mureneminen on mahdollinen tuleva vaara suurille yhtiöille, jos ne eivät vastusta sitä. Ja ainakin yksi heidän riveistään, kuten alla osoitetaan, pitää pienemmän osan vuosittain tuottamastaan rahasta, kun artistien osuus jatkaa paisumistaan.
aiemmin tässä kuussa Warner Music Group shokeerasi alaa ilmoittamalla aikovansa listautua New Yorkin pörssiin, siirtoon, jonka myötä omistaja Len Blavatnik saavuttaa yhtiön arvon, joka on moninkertaisesti suurempi kuin 3,3 miljardia dollaria, jonka hän maksoi WMG: stä vuonna 2011. (No, sanon ”järkytti musiikkiteollisuus,” mutta kuukausi sitten, Rolling Stone, ennustin, että Blavatnik lunastaisi vähemmistöosuuden WMG tänä vuonna. Ennustin myös, että Tencent voisi tehdä kaupat.; jos WMG rantautuu pörssiin, katsotaan, tekeekö kiinalaisyhtiö institutionaalisen osakekaupan.)
Warner julkisti listautumisantinsa 6. helmikuuta SEC: lle jätetyllä s-1-lomakkeella, joka paljasti lähes kaiken yhtiön verotuloista viime vuosina. (Kaikki on siellä: riskitekijät, tulojen nousu, johdon palkat, voittoluvut-toimii.)
silti on yksi oleellinen tilastotieto, josta tässä dokumentissa ei juuri pidetä meteliä. Ja, minun rahani-aivan kirjaimellisesti-se on tärkein yksittäinen datapiste, johon WMG: n sijoittajien pitäisi keskittyä.
alla on Warnerin äänilevytulojen vuosiluvut sen lisäksi, mitä yhtiö kutsuu taloudellisissa asiakirjoissaan ” artisti-ja Ohjelmistokuluikseen.”These A&R costs, says Warner, cover any company expendited to ”(i) paying rojaltit to recording artists, producers, songwriters, other copyright holders, and trade unions; (ii) signing and developing recording artists; and (iii) creating master recordings in the studio.”
toisin sanoen, se on yhdistelmä rojalteja, joita Warner maksaa artisteille, Plus ennakkosekkejä, joita sen etiketit allekirjoittavat, plus — muodostavat vähemmistön rahoista — rahat, joita se tarvitsee, jotta tähti voi tehdä taikoja studiossa.
Tämä a& R-kustannusluku onkin kiehtova indikaattori nykyisten levytyssopimusten taustalla olevasta taloudesta eli siitä, kuinka avokätisesti suuret levy-yhtiöt joutuvat olemaan varoillaan.
(kolme nopeaa säveltä tästä: 1. Tärkein kaavio tässä on toinen, joka näyttää prosentuaalisen osuuden Warnerin vuotuisista äänitteiden kokonaistuloista, jotka söivät kunakin vuonna a&R kustannukset; 2. Molemmissa kuvioissa olen poistanut 240 miljoonaa dollaria Warnerin tilikauden 2019 liikevaihdosta, koska WMG: n mukaan tämä oli vuosittainen myynnin nousu, jonka laukaisi sen 180 miljoonan dollarin hankinta EMP, Eurooppalainen kauppatavara ja verkkokauppa, lokakuussa 2018. Tämän numeron poistaminen tuloriviltä antaa meille todellisen like-for-like-vuosivertailun; 3. Warnerin tilikausi päättyy syyskuun lopussa.)
viimeisten viiden vuoden aikana, prosenttiosuus tallennetun musiikin tulot Warner on viettänyt&R kustannukset (pääasiassa, artisti rojalteja ja ennakot) on ampunut ylös, 28,7 prosenttia tilikauden 2014 uusi Korkea 32,7 prosenttia tilikauden 2019 (+ neljä prosenttia).
asian kontekstiin, jokainen prosentti, jonka näette yllä olevassa palkissa FY 2019: lle, vastaa 36 miljoonaa dollaria-rahaa, joka muuten olisi mennyt suoraan Warnerin tulokseen. Jos tuo 32,7 prosenttia vuonna 2019 olisi jäänyt 28,7 prosenttiin, se olisi säästänyt Warner Music Groupilta viime vuonna 144 miljoonaa dollaria.
syvemmällä Warnerin luvuissa on vielä kertovampi osoitus siitä, miten nousevat artistikustannukset voivat aiheuttaa sijoittajille ongelmia tulevina vuosina. SEC-arkistoinnissaan WMG: n äänitetyn musiikin tuotot on jaettu kolmeen osaan: lisensointiin, Artistipalveluihin & laajennettuihin oikeuksiin ja fyysisiin kokonaistuloihin & digitaalisiin.
jälkimmäinen kategoria on Warnerin ydinliiketoimintaa – joka penni virtaa firmalle muun muassa Spotifysta, Apple Musicista ja Youtubesta., plus musiikin vähittäiskaupat ympäri maailmaa, kuuluu tähän. (EMP-rahat luokitellaan muuten ”Artistipalveluihin”, joka kattaa myös Warnerin osallistumisen livemusiikin lipunmyyntiin.)
MBW
suuntaus jatkuu: kaksi kertaa kolmen viime vuoden aikana Warner on siirtänyt yli 40 prosenttia vuosittain kertyvästä rahasta ydinmusiikkibisneksestään artisteille maksettaviin palkkoihin.
Warnerin listautumisantien valvojien kysymys kuuluukin: mitä tapahtuu, kun tämä 40 prosentin luku nousee tulevaisuudessa 45 prosenttiin eli yli 50 prosentin?
nykyaikaisten sopimusten kustannukset ovat keskeinen tekijä, joka nostaa vuotuista määrää. Harkitse, että taiteilijat allekirjoitettu Takaisin Seitsemänkymmentäluvun tai kahdeksankymmentäluvun usein valitan kestävä suurten levy-yhtiön rojaltisopimukset kyseiseltä aikakaudelta, jotka antavat heille 18 prosenttia tai vähemmän pilaa streaming tänään — ja jopa, uskomattoman, joskus nähdä ylimääräistä rahaa poistetaan niiden palkka paketteja naurettavan vanhentunut ”Pakkaus vähennykset.”(Tämä on hyvin vakava asia tietyille teoille. Kun puhuin Squeeze-laulaja-lauluntekijä Glenn Tilbrookin kanssa tälle kolumnille viime vuoden lopulla, hän salpasi Henkeni tällä sitaatilla: ”tämä on tyly vertailu, mutta teen sen vapaasti: sopimus, jonka allekirjoitimme lapsena, on kuin suora yhteys pedofiilien ja levy-yhtiöiden välillä, – koska niillä on samat saalistajan vaistot ja kyky hurmata ja huijata ihmisiä, joita on helppo huijata.Se koko homma on ala-arvoista, manipuloivaa ja pakottavaa, eikä se ole mukavaa.”)
suurten levy-yhtiöiden nopeasti kasvavat artistimenot eivät suinkaan ole pelkästään Warnerin ilmiö. Sonyn sijoittajapäivässä viime vuonna (kuvassa alla) pidetyssä esityksessä kävi ilmi, että Sony Musicin vuotuiset artistien allekirjoittamis-ja kehittämismenot olivat kasvaneet 46 prosenttia tilikaudella 2018 verrattuna tilikauteen 2015. Tuskin uskottavien IFPI: n tilastojen mukaan suuret yhtiöt käyttivät itse asiassa 11 miljoonaa dollaria päivässä&R: ään vuonna 2017 — luku, joka on vain paisunut sen jälkeen.
toistaiseksi Warnerin omistajien ei tarvitse olla kovin huolissaan alati hiipivästä osaamisen tuottoprosentista, sillä rahallisesti yhtiön kasvu on muutakin kuin tahdissa pysymistä. Esimerkiksi tilikausien 2015 ja 2019 välisenä aikana Warnerin levymerkkien käyttämä vuosittainen määrä A&R: ään kasvoi 453 miljoonaa dollaria — mutta yhtiölle vuosittain kertyvien äänitetulojen määrä kasvoi yli kaksinkertaiseksi, 1,01 miljardiin dollariin. Kuluttaminen enemmän artisteja kun top-line tulot huimasti ei tietenkään ole ongelma-mutta se tulee yksi, jos kasvu maailmanlaajuisen streaming hännät pois. Ja kuten tämän kolumnin tavalliset lukijat hyvin tietävät, juuri niin alkaa tapahtua eri puolilla alaa tänään.
suuret levy-yhtiöt voivat jossain määrin suojautua tätä suuntausta vastaan monipuolistamalla tulovirtojaan puhtaiden äänitetyn musiikin rojaltien lisäksi (Warnerin EMP buy näyttää tässä yhteydessä erittäin fiksulta). Silti tosiasia on, Warner – sekä Universal Music Group, joka ilmoitti omasta aikeestaan listautua tällä viikolla – on nyt avautumassa osakemarkkinoille aikakauden kynnyksellä, jolloin maailmanlaajuinen streaming-kasvun hidastuminen näyttää väistämättömältä, ja on vain voimistumassa.
sellaisenaan Len Blavatnikin johtoryhmä saattaa haluta varautua joihinkin vaikeisiin listautumisen jälkeisiin kysymyksiin sijoittajilta koskien WMG: n taiteilijoihin käyttämää rahasummaa — ja sitä, voisiko se luovan liiketoiminnan ei-toivotussa skenaariossa mitenkään vähentää.
Tim Ingham on musiikkibisnes Worldwiden perustaja ja julkaisija, joka on palvellut globaalia alaa uutisilla, analyyseillä ja työpaikoilla vuodesta 2015. Hän kirjoittaa viikoittain kolumnia ”Rolling Stone” – lehteen.”
