Facts & Arguments is a daily personal piece submitted by readers. Onko sinulla tarina kerrottavana? Katso ohjeet osoitteessa tgam.ca/essayguide.
se alkaa maaliskuun lopun tienoilla. He alkavat kiertää takapihalla ja pilkata minua aidasta ja puiden latvoista. Se ärsyttävä puhelu, joka kuulostaa siltä Simpsonien pojalta, joka osoittaa sormellaan ja nauraa: ”hah, hah!”Tuon kuulen kylminä kevätaamuina pörröisissä vaaleanpunaisissa tohveleissani ja kotitakissani, jotka tähtäävät Nerf – vesipyssyllä verivihollisiani.
the common gracle: my nemesis. Niille, jotka eivät tunne tätä siivekästä Doomia, graclet ovat mustia lintuja, joilla on purppuranpunainen hohto rinnassaan: paholainen ilmassa leijuvat pedot keltaisilla beady-silmillä, ne ovat meluisia, aggressiivisia tuopin kokoisia korppikotkia. Nämä ovat todella ilkeitä lintuja. Grackles valtaa muiden lajien pesät tuhoten samalla mahdolliset munat tai kuoriutuneet poikaset. Niiden tiedetään parveilevan ja tappavan myös muita lintuja.
tarina jatkuu alla mainoksen
tähtään tarkka-ampujan tavoin vesipyssylläni puihin odottaen lehtien kahinaa ennen räjäytystä. Silloin tällöin, kun näen hämmentyneen naapurin vetäytyvän ikkunastaan huolestuneen näköisenä, mietin, mikä sai minut tähän ääriajatteluun. Miten päädyin tähän?
oli vuosi 2010, toinen kesä uudessa talossamme uima-altaalla, kun huomasin jotain. Jotain kamalaa. Ällöttäviä möykkyjä tai” ulostepusseja ” linnunkakkaa uima-altaassani, allaskannella, kaikkialla. Sitten näin, kuinka mörkö lensi altaan yli ja pudotti nokastaan jotain: kakkapussin. Joskus joku laskeutui altaan reunalle ja pudotti pussin veteen tai jätti sen sivuun odottamaan, että joku astuisi siihen.
googlasin ”mörköjä ja uima-altaita” ja sain tietää, että kuten kaikki linnut, mörköt siivoavat pesästä kuoriutuneiden poikasten jätteet. Mutta sitten he haluavat pudottaa sen veden päälle. Uima-altaani, jos tarkkoja ollaan. Vain uima-altaani. Naapureillamme vasemmalla, oikealla ja takana on uima-altaat, mutta ne eivät ole kakkapommeja, kun taas minulle sitä tapahtuu 10-20 kertaa päivässä. Ilmeisesti altaani on erityinen. Vai onko?
olen tajunnut, että nämä linnut ovat varsin älykkäitä-ja kostonhimoisia. Yritin jokaista blogeissa lueteltua temppua estääkseni ilmahyökkäykset. Kyyditsin valepöllön lähelle uima-allasta kohti lentorataa. Siitä tuli vain kohde. Ristikkäin siimaa altaan poikki hämmentääkseni heitä, mutta se vain loi ruudukon, joka auttoi heitä kohdistamaan tarkemmin, ja teki altaan vaikeaksi puhdistaa – tai uida. Eräs bloggaaja ehdotti vanhojen CD-levyjen lisäämistä kalastuslankaan hämmentävän heijastuksen aikaansaamiseksi. Päädyin kakkalevyihin.
mikään ei toiminut, joten ryhdyin istumaan nurmikkotuolissani vesipyssyn kanssa ja ampumaan niitä, kun ne lensivät yli. Tämä auttoi hieman, mutta sillä oli hintansa: loputonta irvailua mieheltäni ja lapsiltani. Ja ties mitä naapureiden mielessä liikkui.
vuotuinen salamasota on yleensä ohi, kun poikaset lähtevät pesästä, ja voimme alkaa taas nauttia altaasta. Mutta viime keväänä päätin, että nyt on sota, kun näimme graclesin aloittavan pesän yhdessä männyissämme. Aseistautuneina pitkällä seipäällä, sateenvarjolla ja pesäpallohatuilla mieheni ja minä kaadoimme puoliksi rakennetun pesän puusta. Seuraavaksi tapahtui kuin kohtaus Alfred Hitchcockin The Birds-elokuvasta. Muutamassa sekunnissa, mitä tuntui tuhansia grackles (okei, ehkä 20) laskeutui meille. Ehdimme hädin tuskin pudottaa tangon ja juosta talolle. He syöksyivät päällemme, hyökkäsivät hylätyn tangon ja sateenvarjon kimppuun ja jopa koiran (joka luuli sitä afun-peliksi) kimppuun. He kirkuivat, rääkyivät ja kiertelivät takapihalla tuntikausia. Lopulta he perääntyivät, pesä rakennettiin uudelleen ja ilmahyökkäys jatkui kuten aina. Tunsin itseni Keljuksi K. kojootiksi hävittyäni taas taistelun Maantiejuoksijalle.
mutta en luovuttaisi. Päivitin Nerf-vesitykiksi. Perheeni tottui taisteluhuutooni: ”Grackles!”kun ryntäsin ulos takaovesta tarttuen ”aseeseeni”, luotettava koirani kannoillani. En tuntenut vedenpainetta tarpeeksi voimakkaaksi, joten vaihdoin voimapesuriin. Tämä oli erittäin tehokas, mutta äänekäs. Aistin, että minun 6 aamulla. taistelut alkoivat ärsyttää naapureitani, joten jouduin miettimään strategiaani uudelleen. Entä jos annan niiden pesiä puussa? Ehkä he eivät pudottaisi pommeja niin lähelle kotia.
tarina jatkuu alla mainoksen
heilutin valkoista lippua ja katselin niiden rakentavan pesänsä. Kakkapommit eivät olleet yhtä yleisiä kuin aiempina vuosina, joten toivoin aselevon olevan lähellä. Mutta olin unohtanut rahvaan kostonhimoisuuden. He eivät olleet vielä valmiita kanssani.
eräänä aamuna näin jotain lojuvan allasportaiden yläpäässä. Koira juoksi eteeni innokkaana katsomaan, mitä aarteita oli jäljellä. Se oli pieni, kuollut linnunpoikanen. Robin. Miksi? Oliko se viesti? Puussa ja katoilla olevat gracklet katselivat kuihtuneina, kun poistin pienen ruumiin ja huuhtelin sen alas kannelle, heidän ”haw, haw!”pilkkaat minua koko ajan. Se oli kosto.
seuraavana aamuna heräsin samaan murhanhimoiseen kohtaukseen, mutta tällä kertaa näin, kuinka loukkaava grackle pudotti uhrinsa täsmälleen samaan paikkaan. Lähetin miehelleni sähköpostia: ”linnut uhkaavat minua!”Hänen vastauksensa:” älkää ylittäkö näitä lintuja. Saatat jonain päivänä herätä hevosen pään vierestä!”
päätin odottaa loppu pesimäkauden sisätiloissa. Viesti vastaanotettu, gracles. Hyvin pelattu, todella hyvin pelattu.
Jane Hamilton asuu Oakvillessä, Ont.
