Tuhatvuotissukupolven nousu ja julkisen tuen notkahdus perinteiselle amerikkalaiselle ulkopolitiikalle liittyvät toisiinsa. Suhteessa vanhempiinsa milleniaalit pitävät maailmaa huomattavasti vähemmän uhkaavana, tukevat paljon vähemmän sotilaallista voimankäyttöä (vaikkakin tukevat yhtä lailla erilaista kansainvälistä yhteistyötä) ja ylipäätään tukevat vähemmän kunnianhimoista lähestymistapaa amerikkalaiseen globaaliin johtajuuteen.
vaikka milleniaalien näkemykset alkavat vaikuttaa gallupeihin mitattavalla tavalla, he eivät ole yksin vastuussa kansalaisten ulkopoliittisten asenteiden kehityksestä. Yhdysvallat on käynyt läpi hidasta kaartin muutosta toisen maailmansodan jälkeen, kun peräkkäiset amerikkalaiset sukupolvet ovat tulleet täysi-ikäisiksi olosuhteissa, jotka ovat vähemmän otollisia laajentuvien ulkopoliittisten tavoitteiden omaksumiselle ja toistuvalle sotilaallisen voiman käytölle. Muuttuvat olosuhteet ovat johtaneet siihen, että amerikkalaisten tuki kansainväliselle osallistumiselle on hitaasti mutta tasaisesti vähentynyt sukupolvelta toiselle, erityisesti sotilaallisen väliintulon muodossa.
Yhdysvaltain globaalin vallan huipun jälkeen noin vuonna 1950 Yhdysvaltain taloudellinen asema suhteessa muuhun maailmaan on heikentynyt merkittävästi. Toinen maailmansota oli myös viimeinen suosittu amerikkalaisten käymä sota. Sen jälkeen sotilaallinen voima ei ole aivan näkyvästi onnistunut saavuttamaan Yhdysvaltain tavoitteita Koreassa, Vietnamissa ja ”terrorismin vastaisessa sodassa.”Lisäksi 1980-luvun jälkeen syntyneet amerikkalaiset ovat tulleet täysi-ikäisiksi ilman kylmän sodan aikaisia ajattelutapoja, mikä auttoi motivoimaan ja oikeuttamaan paljon Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa heidän vanhemmilleen.
Keskivertoamerikkalaiset eivät ole ulkopolitiikan asiantuntijoita, mutta ottaen huomioon Amerikan historian ja nykytilanteen kansalaisten mieltymykset ulkopolitiikkaan ovat vakaita, selkeitä ja harkittuja. Amerikkalaiset haluavat vähemmän kunnianhimoista ja vähemmän aggressiivista ulkopolitiikkaa kuin mitä Yhdysvallat on harjoittanut kylmän sodan päättymisen jälkeen ja erityisesti viimeisten 18 vuoden aikana. Päättäjien olisi omaksuttava nämä asenteet ja luotava uusi ulkopolitiikka, joka ansaitsee julkisen tuen.
