teoreettinen mahdollisuus tutkitaan rakentaa torni geostationaarisen satelliitin liittämiseksi maahan. ”Orbital tower” voitiin rakentaa vain voittamalla kolme ongelmaa, jotka olivat taipuminen, lujuus ja dynaaminen vakaus. Vinoutumisongelma voitaisiin ratkaista rakentamalla torni ulospäin geostationaarisesta pisteestä siten, että se pysyy jännitteeltään tasapainossa ja vakautettuna painovoimagradientin avulla, kunnes alapää koskettaa maata ja yläpää saavuttaa 144 000 kilometrin korkeuden. Lujuusongelma voitaisiin ratkaista kapenemalla tornin poikkipinta-alaa gravitaatio-ja inertiavoimien eksponentiaalifunktiona geostationaarisessa pisteessä olevasta maksimista päissä olevaan minimiin. Lujuusvaatimukset ovat erittäin vaativia, mutta vaadittu lujuus-paino-suhde on teoriassa saatavilla grafiitin täydellisissä kide-viiksissä. Dynaamista vakautta tutkitaan ja tornin todetaan vakaantuvan Kuun vuorovesiliikkeen pystysuorien voimien ja tornin mukana liikkuvien hyötykuormien aiheuttamien sivuttaisvoimien alla. Palauttamalla palaavan avaruusaluksen ylimääräisen energian torni pystyisi laukaisemaan muita avaruusaluksia geostationaariselle kiertoradalle ilman muuta tehoa kuin kitka-ja konversiohäviöitä. Ottamalla energiaa maan pyörimisliikkeestä kiertoradan torni kykenisi laukaisemaan avaruusaluksia ilman raketteja geostationaariselta kiertoradalta saavuttaakseen kaikki planeetat tai paetakseen aurinkokunnasta.
