läheisemmän suhteen kehittäminen Jumalaan on ihailtava tavoite ja kuvastaa aidosti uudestisyntynyttä sydäntä, sillä vain ne, jotka ovat Kristuksessa, haluavat läheisempää suhdetta Jumalaan. Meidän täytyy myös ymmärtää, että tässä elämässä emme koskaan tule olemaan niin lähellä Jumalaa kuin meidän pitäisi olla tai haluamme olla. Syynä tähän on jatkuva synti elämässämme. Tämä ei ole puute Jumalan puolelta, vaan meidän; syntimme pysyy esteenä täydelliselle ja täydelliselle yhteydelle Jumalan kanssa, joka toteutuu, kun olemme kirkkaudessa.
jopa apostoli Paavali, jolla oli suurin piirtein niin läheinen suhde kuin ehkä voi olla Jumalan kanssa tässä elämässä, kaipasi yhä läheisempää suhdetta: ”todellakin pidän kaikkea menetyksenä, koska on verraton arvo tuntea Kristus Jeesus, herrani. Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaiken ja luen sen roskaksi, että voittaisin Kristuksen ja löytäisin hänet hänessä, eikä minulla olisi omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sitä, mikä tulee uskon kautta Kristukseen” (Fil.3:8-9). Riippumatta siitä, missä olemme vaelluksellamme Kristuksen kanssa, meillä voi aina olla läheisempi vaellus, ja jopa kirkastettuna taivaassa meillä on koko ikuisuus aikaa kasvaa suhteessamme Herraan.
on viisi perusasiaa, jotka voimme tehdä saadaksemme läheisemmän suhteen Jumalaan.
ensimmäinen asia, jonka voimme tehdä saadaksemme läheisemmän suhteen Jumalaan, on ottaa päivittäinen tapa tunnustaa syntimme hänelle. Jos synti on este suhteessamme Jumalaan, niin tunnustus poistaa tuon esteen. Kun tunnustamme syntimme Jumalan edessä, hän lupaa antaa meille anteeksi (1.Joh. 1:9), ja anteeksianto palauttaa kireät välit. Meidän täytyy pitää mielessä, että tunnustus on enemmän kuin vain sanomalla: ”Olen pahoillani synnistäni, Jumala.”Se on niiden sydämestä lähtevää katumusta, jotka tunnustavat syntinsä olevan loukkaus pyhää Jumalaa kohtaan. Se on sellaisen tunnustus, joka tajuaa, että hänen syntinsä on se, mikä naulitsi Jeesuksen Kristuksen ristille. Se on huuto publikaani Luukas 18 joka sanoi, ” Jumala armollinen minulle syntinen!”Kuten kuningas Daavid kirjoitti,” Jumalan uhrit ovat särjetty henki; särjettyä ja särjettyä sydäntä sinä, Jumala, et hylkää ” (PS.51:17).
toinen asia, jonka voimme tehdä saadaksemme läheisemmän suhteen Jumalaan, on kuunnella, kun Jumala puhuu. Monet tavoittelevat nykyään yliluonnollista kokemusta Jumalan äänen kuulemisesta, mutta apostoli Pietari kertoo meille, että meillä on ”varmempi, profeetallinen sana, johon teidän on hyvä kiinnittää huomiota kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun, kunnes päivä valkenee ja kointähti nousee sydämessänne” (2.Piet. 1:19). Tämä” varmempi profeetallinen sana ” on Raamattu. Raamatussa ”kuulemme” Jumalan äänen meille. ”Jumalan hengittämien” kirjoitusten kautta me tulemme ”täysin varustautuneiksi kaikkeen hyvään työhön” (2.Tim. 3:16-17). Jos siis haluamme tulla lähemmäksi Jumalaa, meidän tulisi lukea hänen sanaansa säännöllisesti. Lukiessamme hänen sanaansa ”kuuntelemme” Jumalan puhuvan sen kautta henkensä välityksellä, joka valaisee sanan meille.
kolmas asia, jonka voimme tehdä saadaksemme läheisemmän suhteen Jumalaan, on puhua hänelle rukouksen kautta. Jos Raamatun lukeminen on Jumalan puhumisen kuuntelemista, Jumalalle puhuminen tapahtuu rukouksen kautta. Evankeliumeissa kerrotaan usein, että Jeesus kätkeytyi ollakseen yhteydessä isäänsä rukouksessa. Rukous on paljon enemmän kuin vain tapa pyytää Jumalalta sellaista, mitä tarvitsemme tai haluamme. Ajatellaanpa mallirukousta, jonka Jeesus antaa opetuslapsilleen Matt. 6: 9-13: ssa. Kolme ensimmäistä anomusta tuossa rukouksessa on suunnattu Jumalalle (Pyhitetty olkoon hänen nimensä, tulkoon hänen valtakuntansa, tapahtukoon hänen tahtonsa). Kolme viimeistä vetoomusta ovat pyyntöjä, joita teemme Jumalalta sen jälkeen, kun olemme huolehtineet kolmesta ensimmäisestä (anna meille jokapäiväinen leipämme, anna meille velkamme anteeksi, Äläkä saata meitä kiusaukseen). Toinen asia, jolla voimme elvyttää rukouselämämme, on Psalmien lukeminen. Monet psalmit ovat sydämestä lähteviä huutoja Jumalalle eri asioiden vuoksi. Me näemme Psalmeissa jumaloinnin, katumuksen, kiitoksen ja nöyrän pyynnön esikuvana Jumalan henkeyttämällä tavalla.
neljäs asia, jonka voimme tehdä saadaksemme läheisemmän suhteen Jumalaan, on löytää uskovien joukko, jonka kanssa voimme säännöllisesti palvoa. Tämä on niin tärkeä osa hengellistä kasvua. Lähestymme kirkkoa liian usein sanomalla: ”Mitä voin saada siitä?” mentaliteetti. Käytämme harvoin aikaa sydämemme ja mielemme valmistamiseen palvontaa varten. Psalmit osoittavat meille jälleen monta Jumalan kutsua kansalleen tulla palvomaan Herraa (esimerkiksi Psalmi 95:1-2). Jumala kutsuu meitä, käskee meitä, tulemaan luokseen palvomaan. Miten me, hänen kansansa,voimme olla vastaamatta? Säännöllinen kirkossakäynti ei ainoastaan anna meille mahdollisuutta tulla Herran läsnäolon eteen palvonnassa, vaan se antaa meille myös tilaisuuden seurustella Herran kansan kanssa. Kun tulemme Herran huoneeseen palvonnassa ja yhteydessä hänen kansaansa, emme voi olla tulematta lähemmäksi Herraa sen seurauksena.
lopulta läheisempi suhde Jumalaan rakentuu tottelevaisen elämän varaan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ylähuoneessa: ”jos te rakastatte minua, niin pitäkää minun käskyni” (Joh.14:23). Jaakob kertoo meille, että kun alistumme Jumalalle tottelevaisuuden kautta, vastustamme paholaista ja lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä (Jaak.4:7-8). Paavali kertoo meille Roomalaiskirjeessä, että tottelevaisuutemme on ”elävä uhrimme” kiitokseksi Jumalalle (Room. 12: 1). Meidän täytyy muistaa, että kaikki Raamatun kehotukset kuuliaisuuteen esitetään vastaukseksi Jumalan armoon, jonka saamme pelastuksessa. Emme ansaitse pelastusta tottelevaisuudellamme; se on pikemminkin tapa, jolla osoitamme rakkautemme ja kiitollisuutemme Jumalaa kohtaan.
ripittäytymisen, Raamatuntutkistelun, rukouksen, säännöllisen kirkossakäynnin ja tottelevaisuuden avulla voimme kehittää läheisemmän suhteen Jumalaan. Se vaikuttaa melko yksinkertaiselta, ellei jopa yksinkertaiselta. Mutta miten voimme kehittää läheisemmän suhteen toisiin ihmisiin? Vietämme aikaa heidän kanssaan keskustellen, avaamme sydämemme heille ja kuuntelemme heitä samaan aikaan. Tunnustamme, kun olemme tehneet väärin, ja pyydämme anteeksiantoa. Pyrimme kohtelemaan heitä hyvin ja uhraamaan omat tarpeemme täyttääksemme heidän tarpeensa. Suhteemme taivaalliseen Isäämme ei ole kovin erilainen.
