mikään ei ole varmempaa kuin se, että kohtaamme vastoinkäymisiä. Osa tästä on luonnollista. Jos esimerkiksi haluamme oppia riippuliitämään tai tekemään teknistä vuorikiipeilyä, huomaamme painovoiman olevan vakava vastustaja. Mutta tämä ei ole henkilökohtainen asia. Painovoima vaikuttaa haitallisesti kaikkiin, jotka yrittävät vastustaa sitä. Ymmärrämme tämän, tämä ei ole vaikea käsitellä, ja voimme helposti hyväksyä sen arvioidessamme valintojemme hyötyjä tai seurauksia.
päätämme lähteä dieetille tänä vuonna ja yhtäkkiä ympärillämme on runsaasti kaikkia lempiruokiamme. Syytämmekö pikkujoulujemme emäntää siitä, että hän hyökkäsi kimppuumme? Ei, jos haluamme tulla kutsutuiksi takaisin. Vaikka tällainen sitoumustemme vastustaminen voi tuntua lähes henkilökohtaiselta, tunnustamme sen luonnollisena asiana. Ymmärrämme, että heti kun olemme tehneet sitoumuksen, meillä on mahdollisuus pilata se. Universumi tuntuu toimivan niin.
hankalampaa on kohdata henkilökohtaista vastustusta arvostamiamme asioita ja tekemiämme päätöksiä kohtaan. Joskus tämä vastustus on sopivaa, koska olemme tehneet huonon ratkaisun ja ne, jotka rakastavat meitä, yrittävät auttaa meitä näkemään, että se, mitä haluamme tehdä, on vahingollista toisille tai itsellemme. Tällainen jumalinen vastustus tulee toivottavasti rehellisen erimielisyyden muodossa, mutta ilman yrityksiä valvoa tai rangaista meitä. Nämä ovat” ystävän haavoja”, joista Sananlaskujen 27:6 puhuu.
muina aikoina kohtaamamme vastustus on aggressiivisempaa, ja siihen liittyy henkilö tai ryhmä, joka tekee kaikkensa ”jahdatakseen” meitä (painostaakseen meitä) muuttumaan tai rangaistakseen meitä siitä, että emme tee niin. Tämä kuuluu ”vainon” kategoriaan, mikä merkitsee kirjaimellisesti ’ takaa-ajamista tai takaa-ajamista.”Jumalan Sana sanoo, että kaikkia jumalisia ihmisiä ”vainotaan” (2. Tim. 3: 12 NRSV). Verbi on viitteellisessä futuurissa passiivinen, ja näin yksinkertaisesti toteaa tulevan faktan. Ainoa tapa päästä siitä on olla elämättä jumalisella tavalla, ja silloinkin tunnemme vainoavamme syntiemme seurauksia.
jos siis vainoaminen kuuluu uskollisen uskovan ohjelmaan, miten meidän pitäisi suhtautua siihen? Jeesus käsittelee aihetta suoraan ”kylväjävertauksen” yhteydessä.”Epäkypsät antavat vainon estää heitä kasvamasta hengellisesti (Matt. 13:21).
Jeesus kutsuu heitä ”autuaiksi”, joita vainotaan siksi, että he ovat ja tekevät oikein (Matt. 5:10), mikä tarkoittaa, että jos et ole vanhurskas, voit odottaa vainoa saamatta siunausta. Jos meidän täytyy valita, tilataan se, jolla on siunaus. Matt. 5: 44: ssä Jeesus antaa meille hyvin täsmällisen tavan olla niiden kanssa, jotka vainoavat meitä, ”mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.”
so, ok, fine, we ’ ll pray for them. Rukoilemme kostoa tai Jumalan tuomiota heille-tai että he putoavat kuoppaan. Saamme puskuritarran, jossa lukee: ”jarrutan rukoillakseni Jumalan kostoa vastustajilleni.”
ei, fakta on, että meidän oletetaan oppivan kestämään vainoa kostamatta, koska se on välttämätön osa Herran seuraamista. Sen oppiminen on tärkeä tapa osoittaa, että uskomme Jumalan olevan riittävyytemme. Me opimme saamaan lohtua tekemällä parhaamme ollaksemme uskollisia hänelle ja hyväksyäksemme sen seuraukset langenneessa maailmassa, jonka Perkele on järjestänyt ja joka on jumalisuuden vastustaja.
on toinenkin tärkeä syy oppia kestämään vainoa ilman kostonhalua (eikö edes vähän, Herra? Eivätkö ne voisi vain pudota pieneen koloon?). Toisin sanoen, jos näemme itsemme vainon uhreiksi, voimme itse muuttua vainoojiksi. Miten se on mahdollista? Se tapahtuu Draamakolmion mukaan, joka on filosofian tohtori Stephen Karpmanin vuonna 1968 kirjoittamassaan artikkelissa popularisoima käsite, mutta joka näkyy selvästi Raamatussa. Kolmio muodostuu kolmesta keskenään vuorovaikutuksessa olevasta pelaajasta: vainoajasta, uhrista ja pelastajasta. Jokainen rooli pelaa pois muiden, ja ansat jokainen pelaaja dramaattinen sykli, joka tumbles heidät ympäri kuin ne olivat kuivausrumpu. Kun alat pelata yhtä roolia, pelaat niitä kaikkia lopulta.
vainoaja on konna, joka hyökkää uhrin kimppuun, joka sitten huutaa apua. Astu pelastaja, joka tekee tyhjäksi vainoojien pahat suunnitelmat ja pelastaa neidon hädässä. Tämän teeman muunnelmia on runsaasti kirjallisuudessa ja elokuvataiteessa.
tässä tarkoituksessa meidän on vain ymmärrettävä, että useimmat vainoojat kokevat itsensä uhreina, jotka suojelevat itseään joutumasta uudelleen uhriksi. Draamakolmiosta voi murtautua ulos antamalla anteeksi, antamalla Jeesuksen tehdä pelastuksen ja jättämällä koston Jumalalle.
on surullinen tosiasia, että useimmat ihmiset, jotka ovat syyllistyneet toisten vainoamiseen tai hyväksikäyttöön, vain ylläpitävät pahuutta, joka heihin kohdistui. Lasten hyväksikäytön uhrit hyväksikäyttävät omia lapsiaan ja niin edelleen. Ellemme Opi antamaan anteeksi sydämemme syvyydessä ja siunaamaan meitä vainonneita, jatkamme tiedostamattamme heidän tapojaan ja luomme uhreja omassa vanavedessämme.
koska olemme”hyökkäyksen kohteena”
, olemme mitä varmimmin hengellisessä taistelussa, ja siksi joudumme erilaisten ”pahan liekehtivien nuolien” (Ef. 6: 16 NRSV). Mutta meidän täytyy varoa dramatisoimasta tätä liikaa tai panettelijan ja hänen kätyriensä syyksi sitä, mikä on vain luonnollista vastustusta ja vastoinkäymisiä. Jos meistä tulee ”superhenkisiä” ja näemme paholaisen ja demonit jokaisen estävän tilanteen, jokaisen kritiikin tai minkä tahansa, mikä saa meidät tuntemaan itsemme pahoiksi, alamme kehittää vainokompleksia ja jopa vainoharhaisuutta. Tämä tapahtuu, kun me yli-personoida henkinen taistelu.
No, jos meillä on henkilökohtainen vastustaja, eikö meidän pitäisi ottaa se aika henkilökohtaisesti, kun meitä vastaan hyökätään? Ensinnäkin meidän täytyy muistaa, mitä sana sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 10: 13: ssa (KRSV) ”teitä ei ole koetellut mikään, mikä ei ole kaikille yhteistä.”Renkaat paukkuvat, räntää sataa, riitoja tulee ja ystävät pettävät meidät. Kaikissa näissä me olemme yhä ”enemmän kuin voittajia” ja voimme nähdä Vapauttajamme Jumalan käden, johon meidän täytyy katsoa lujasti. Kun ylidramatisoimme epäsuotuisat olosuhteet ja sijoitamme niihin kaikenlaisia henkisiä merkityksiä, saatamme vain asettaa itsemme henkisempiin ongelmiin sekä näyttää aika hölmöiltä siinä prosessissa.
vainon kestäminen ja vastaamatta jättäminen ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemme koskaan vastaisi lainkaan. Sekä Jeesuksen että Paavalin esimerkeistä voimme oppia, että on aika vastata syyttäjillemme ja jopa ”vaientaa” heidät. Titus 1:9-13 käsittelee tarvetta Kristillinen johtaja ” on luja ote word…so jotta hän kykenisi sekä saarnaamaan terveellä opilla että kumoamaan ne, jotka vastustavat sitä.”Ja puhuen niistä, jotka vastustavat tervettä opetusta, Paavali sanoo:” on myös paljon kapinallisia, joutavia puhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattuja; heidät täytyy vaientaa, koska he järkyttävät kokonaisia perheitä opettamalla saastaista voittoa, mitä ei ole oikein opettaa.”Mikä on Paavalin tapa ’vaientaa’ nämä ihmiset? ”Nuhtele heitä ankarasti.”Ja hänen motivaationsa? ”Jotta he tulisivat terveiksi uskossa.”
epäilemättä Tituksen seuratessa Paavalin neuvoa nämä ihmiset tunsivat ”hyökänneensä” ja luultavasti ajattelivat näiden kahden miehen ”vainoavan” heitä. Mutta on aivan eri asia puhua totuudenmukaisesti Raamatun mukaan (ja jumalisista vaikuttimista) kuin eksyttää Jumalan kansaa pois terveestä opetuksesta ja käytännöstä.
meidän täytyy pitää kiinni Paavalin Timoteukselle antamasta kehotuksesta ”saarnata terveellä opilla ja kumota ne, jotka ovat sitä vastaan.”Vainoa koskeva järkevä oppi on, että me kestämme sen kärsivällisesti vastaamatta puolustautuaksemme, vaan vahvistaaksemme Jumalan Sanan totuuden ja suojellaksemme hänen kansaansa pahalta.
meidän täytyy jälleen välttää äärimmäisyyksiä—elämistä välttääksemme vainoa tai siihen niin tottumista, että tulemme välinpitämättömiksi sitä kohtaan. Meidän täytyy oppia kestämään se kärsivällisesti, rukoilla armoa niille, jotka vainoavat meitä, antaa tuskan muistuttaa meitä Jeesuksesta ja kaikesta, mitä hän kävi läpi puolestamme, ja pysyä uskollisena kutsumisellemme vastustuksesta huolimatta.
